Diettipäiväkirja 4
Vaikka tästä blogista ei ole koskaan tulossa millääntavoin fitness tai urheilu tai treeniblogia, ajattelin omaksi iloksi pitää hiukan diettipäiväkirjaa. Tästä "postaussarjasta" tule siis seitsemänosainen, sillä diettiviikkoja on kuusi ja puoli ja jokaisen viikon jälkeen olisi tarkoitus julkaista viikon fiiliksen dietin osalta.
++ Diettipäiväkirja 1, Diettipäiväkirja 2, Diettipäiväkirja 3 ++
Hahaa, huvittavaa on myös se, että näitten diettipäiväkirjoten lukijamäärä on joka kerralle laskenut kuin lehmän häntä. Hyvää settiä siis meikäläinen suoltaa ;)
VKO4
22.8. Punnitusfiilikset
++ Diettipäiväkirja 1, Diettipäiväkirja 2, Diettipäiväkirja 3 ++
Hahaa, huvittavaa on myös se, että näitten diettipäiväkirjoten lukijamäärä on joka kerralle laskenut kuin lehmän häntä. Hyvää settiä siis meikäläinen suoltaa ;)
VKO4
22.8. Punnitusfiilikset
Aamun ensimmäinen juttu mitä tein, ennen kuin lähdin salille
saatikka söin aamupalaa, oli painon
mittaaminen. Otin itseäni sunnuntai-iltana niskasta kiinni ja pakotin
itseni hakemaan vaa’an lainaan porukoilta. Lähestulkoon tutisevin jaloin astuin
vaa’alle valmiina näkemään painon tippuneen ehkäpä kaksi kiloa. Yllätys oli
suuri, kun vaaka kertoi karun kohtalon. Painoa on kolmessa viikossa tippunut,
ei kaksi, vaan NELJÄ kiloa. Olin
ihan äimänä. Minkä jälkeen alkoi heti hirmuiset pohdinnat dietin etenemisestä.
Olen nyt päivitellyt ruokiani ja painoni Fatsecret-sovellukseen
ja punnituksen yhteyteen kirjoittamani päiväkirjamerkintä meni näin:” Välipunnitus. Siis härregyys! En osannut kuvitellakaan, että pudotus olisi ollut
tuollainen kolmessa viikossa! Pikkasen pitää ruokavaliota todennäköisesti
muokata ja ruokaa lisätä, sillä tässä on nyt tippumisvauhti ollut yli 1kg viikossa. Mikä on oikeasti tosi
siistiä ja cuulia ja ihanaa, mutta pelko tietysti on, että nyt jos vedän liian
tiukasti, niin heti kun lopetan virallisen dietin, niin kilot tulee takaisin.
Periaatteessa mun (kokonais)tavoite
oli tuo 4 kg pudotus. Kuvittelin, että saavuttaisin sen 6 vkossa (noin
0,5kg/vko pudotustahdilla). Mutta ilmeisesti siitäkin voi vielä kiristää. En
tiedä olisiko 8 kg (eli tähän vielä toiset neljä lisää -> neljä viikkoa
aikaa) sitten taas liian suuri pudotus. En kuitenkaan halua menettää
lihaksiakaan (mitä myös pelkään tapahtuneen tässä kolmen viikon aikana).
Vaikeaa, sillä en tiedä onko tuosta nyt dietin alettua tippuneista kiloista
puolet pelkää nestepönötyksen poistuimista.
Tästä eteenpäin kuitenkin
voisin vähän lisätä ruokaa. Tuo 1600kcal/pvä on varmaankin liian vähän. Tai
välipäivinä voisin syödä n. 1600-1700kcal. Treenipäivinä (ja myös
juoksupäivinä) sitten vaikka 1800-2000. En edelleenkään tiedä päivittäistä
kulutustani, joten kalorimääriä on todella vaikea arvioida. Mutta "noin
noilla määrillä" mennään tästä nyt eteenpäin. Pitää varmaan tässä
viikon-parin sisällä tsekata paino uudestaan - onko lähtenyt nousemaan vai
laskemaan hillitymmin, vai lasku jatkunut samansuuruisena kuin nyt. (Eli olenko
ryssinyt koko jutun vai saanut laitettua ruokavaliota hiukan
"inhimillisempään" kuosiin vai jatkuuko sama meno.)
Loppuviikosta pidän
varmaankin cheattipäivän. <3
Huh, tulipa pitkä sepostus.
”
ps. cheattipäivää ei välttämättä näin lyhyeen diettiin
oikeasti edes tarvitsisi. Lisäksi homma on nyt skulannut tähän asti hyvin, eikä
kroppa kyllä tunnu olevan mitenkään jumissa, joten cheatille ei välttämättä
olisi tarvetta. Olen kuitenkin suunnitellut sitä nyt lähes kaksi viikkoa, niin
kyllä sen aion toteuttaa. Pitää tuota mielenmaailmaakin hiukan hemmotella
välillä. Sillä sitähän se cheatti oikeastaan on (ainakin meikäläiselle):
palkinto hyvästä suoriutumisesta ja
hemmottelua (diettiruokaan ja tarkkuuteen ja laskemiseen ja punnitsemiseen
tottuneelle) mielelle. Ja samalla se toivottavasti toimii buustina. Jonkun
mukaan cheattipäivä vie näläntunteen, jos kokee nälkää jatkuvasti (olisi
saattanut toimia näin minulla viime dietillä, mutta silloin en cheattia
pitänyt). Toisen tahon mukaan taas jos nälkää ei oikein kuulu dietin aikana
(niin kuin minun tapauksessani tällä kertaa), saattaa cheattipäivä taas tuoda takaisin
sen (”toivotun”) nälän. (Sillä pieni nälkä kuuluu asiaan. Kuitenkin jos nälkä
on jatkuvasti valtaisa, tarkoittaa se sitä, että syö liian vähän)
Noh, eniveis: Itse en huoma peilikuvassani minkäänlaista
muutosta tai eroa entiseen. Kuvistakaan ei muutosta näy. On se vaan kumma.
Mutta diettiä on kuitenkin takana vain tuo kolme viikkoa. Neljä viikkoa
jäljellä: tässä ehtii tapahtua vielä vaikka mitä. Maanantai alkoi kuitenkin
hymy huulilla ja on vähän sellainen supernainen olo ;) Punnitussession jälkeen
ruokaa naamaan ja salille bootytreenin pariin.
Veetin
laihdutunproggis koki pienen ylpeydenkolauksen, kun mittasi myös kissan painon.
Kissa painoi tasan viisi kiloa. Ei sitä viittä ja puolta, mitä kuvittelin. En
nyt osaa sanoa, kuuluisiko tuon kissan sitten painaa 4,5 kg vai mistä
helkutista tuo sen roikkomaha on peräisin. Laihikselle se joutui silti. On
ollut nyt neljä päivää. Veetin laihdutusoperaatio ei ole vain ihan niin
”raadollinen”, pilkuntarkka ja ”grammatarkka” kuin meikäläisen (vaikka tbh en
minäkään nyt ihan grammalleen aina kaikkea mittaa)…
23.8. Koululaisjuttuja
Tiedättekös
sen, kun pitää ennen ensimmäistä koulupäivää ostaa uusi penaali, reppu ja tuliterät
stabilot. Kouluvaatteet pitää laittaa esille edellisenä iltana. Ja sillee. Noh.
Reality check: Näin ei ole enää muutaman
opiskeluvuoden jälkeen. Pidän itseäni hyvin varustautuneena jo sillä, että olen
tietoinen siitä a) monelta minun
täytyy huomenna mennä kouluun b)
mihin toimipisteelle minun kuuluu mennä c)
mahdollisesti mikä luokka (tämän voi aina myös selvittää teputtamalla
ympäriinsä rakennusta ja yrittämällä etsiä tuttuja). Oikeastaan jopa se mistä
kurssita on kysymys, on irrelevanttia. Jos (ja meikäläisen muistilla kun) minun
pitää olla edes jollain tasolla olla aktiivisen oppilaan näköinen, otan mukaan
yhden kynän (mutta ei todellakaan lyijykynää) ja kalenterin. Niin ja se oli
ensimmäisen vuoden juttu se, kun piti koulua varten laittaa asialliset vaatteet
päälle. Ja meikata. Nykyisin pidän ennemminkin huolta siitä, että minulla on
kaikki tarvittavat eväät mukana. Sen verran eforttia kuitenkin koulun tähden
nähtiin tänään että kävin kampaajalla leikkauttamassa tukkani asiallisen
näköiseksi. Kyl huomen kelpaa dallailla kouluun! Niin ja laitoin bussikorttini
reilaan – niin, että jopa pääsen huudeille. En jää Vantaan puolelle
ruikuttamaan…
Tälle päivälle ei ole oikeastaan
mitään diettiin liittyvää ajatusta. Mielitekoja on tullut ja mennyt pitkin
viikkoja, mutta mitään cravingsejä ei ole kuitenkaan ollut. Aina välillä tekee
siis mieli jotain ruokaa ja haaveilen syöväni jotain, mutta sitten se menee ohi
ja pääsen haluistani yli. Muutoinkin ruokahalu on ollut tällä alkaneella
viikolla aika alhainen eikä nälkäkään ole oikeastaan vaivannut. Eilen
esimerkiksi jäi kalorit niistä ”salipäivänä syön enemmän” suunnitelmista
huolimatta vain 1600. Vaikka söin illalla n. 50 g maapähkinävoita saadakseni
päivittäistä kalori-incomea suuremmaksi. Saa nähdä rupeaako nälkä sen
cheattipäivän jälkeen koputtelemaan ovelle (toivottavasti ei). Minulla onkin
nyt muodostuneet hienot cheattipäiväsuunnitelmat: pizzaa, karkkia ja
musikaaleja.
24.8. Ensimmäinen diettipäivä koulussa.
Ps. tänään on dietti virallisesti puolessa välissä!
Meillä alkoi ensimmäinen koulupäivä tänään vasta niin
myöhään, että ehdin aamusta käydä vetäisemässä aamuaerobisen. Kilometrejä
kertyi n. 6,5 ja aikaa kului n. 40 minuuttia. Juoksu rullasi tosi kivasti ja
fiilis oli tosi hyvä, tuli hirmuinen hiki ja lenkin jälkeen maistui aamupuuro. Koulupäivä
oli myös niin lyhyt, että pärjäsin ottamalla mukaan vain yhden evään. Illalla
koitti taas viikoittaisen kauppareissun vuoro. Vitsi harmittaa toisaalta palata
arkeen ja luopua perinteisestä aamuisesta kauppareissusta – aamusta on niin
mukava käydä hoitamassa ruokaostokset... Mutta katsoo nyt millaisella
aikataululla ja suunnitelmalla tämä koulun innovaatiokurssi lähtee käyntiin:
saattaahan se olla niin, että minun ei vaikkapa tarvitse keskiviikkona mennä
konkreettisesti kouluun, vaan voin tehdä hommat etänä kotoa käsin.
Koska aamupala ja päivän ensimmäinen ateria sijoittui
loppujenlopuksi suhteellisen myöhäiseksi, saa nähdä miten päivän loput ateriat
rytmittyvät. Ja saa nähdä millaiset kalorit saan tälle päivälle aikaiseksi.
Tarkoituksenihan oli nyt viime punnituksesta eteenpäin syödä enemmän treeni ja
juoksupäivinä (vaikka oikeastihan true bodarit ei aerobista laske treeniksi ;D)
Mutta oikeastihan en maanantaina syönyt sen enempää treenipäivänä ja varmaankin
tänäänkin saattaa ruokailu jäädä vähäisemmäksi. Yleensäkin olen nyt dietillä
mennyt myös nälän mukaan: jos illalla iltapalan syömisenkin jälkeen on vielä
nälkä, niin santsaan annosta hiukan. Samaten aamuisin. Sillä millekään
nälkädietille en suostu alkamaan.
Siis hassuahan on, että ei tällä dietillä oikeasti tule
kauheasti mitään erityisiä juttuja mietittyä (viitaten
siihen, kun eilisen kohdalle kirjoitin että ”ei tälle päivälle ole diettiin
liittyviä ajatuksia”. Sama homma nimittäin myös tänään). Mitä nyt
niitä mielitekoja tulee ja menee miten sattuu tai on tulematta. Treeni kulkee
tai ei. Mutta jotenkin tämä on niin yksinkertaista ja simppeliä: minulla on
ruuat jota syön, aika jolloin syön ja selkeät säännöt ja rajat joiden välissä
liikkua ja suunnitelma mitä tehdä, miten tehdä ja milloin tehdä. Ei tässä
oikeasti tarvitse miettiä paljoa muuta kuin sitä, että a) tarvitsenko ruokaa
mukaan jos lähden käymään jossain b) miten tänään ajoitan ruokailuni (mikä
perus arkipäivänä helppoa – aina samalla aikataululla) ja c) onko minulla
valmiina ruokaa? Jos ei ole niin mitä valmistan ja milloin sen teen. Teen aina
ruokaa yhdellä kerralla useammaksi päiväksi, yleensä kolmeksi tai neljäksi
ateriaksi, joten yhteensä ruuanlaittokertoja kertyy minulle viikossa noin
kaksi. Välillä teen, jos innostusta, aikaa ja kiinnostusta riittää, jotain
erikoisempaa vain yhdelle kerralle. Päivän lounassalaatin valmistan aina
kyseisen päivän aamuna, mutta siinä kasvisten pilkkomisessa ei nyt kauaa nokka
tuhise. Ja salaatin prodenlähde minulla on aina valmiina jääkaapissa
odottamassa (oli se sitten kalaa, kanaa tai juustoa, tai mitä nyt olen
päättänyt salaatissani kyseisenä päivänä syödä). Mitä tästä opimme? Diettiä on
helppo noudattaa, kun sen rytmiin pääsee. Kun valmistaa itselleen kerralla tarpeeksi
ruokaa, niin ei tarvitse joka päivä valmistaa tai miettiä ruokajuttuja. Aivot
narikkaan perjaatteella on niin mukava mennä. Ehkä siksi viihdyn niin hyvin
dietillä.
25.8. Peruspäiväpulliainen
Tänään oli perinteinen koulupäivä. Jonka ruokailutahditus
tapahtuu meikäläisellä seuraavalla tavalla:
- syön aamupalan
ennen kouluun lähtöä. Eli tänään n. klo 8. (joskus aikoja sitten söin aamupalan
ensimmäisenä herättyäni. Nykyään syön sen kuitenkin vähän ennen lähtöä, koska…)
- Meillä on koulussa luokallemme määrätty lounasaika klo
11.15, jolloin myös syön oman lounaani.
Joko toisten eväsrasioiden kantajien kanssa jossain nurkassa tai sitten muiden
kanssa ruokalassa (kuten tänään).
- Joskus klo 14.00(-14.30) kieppeillä syön yleensä välipalan. (välipalan ja salaatin
pakkaan mukaani ja valmistan siis aamulla ennen kouluun lähtöä)
- Välipalan voimilla pärjään siihen asti, että pääsemme
koulusta (kolmen-neljän aikaan) ja matkustan kotiin. Kotona syön päivän lämpimän ruuan n. klo 16.30-17.30.
- Iltapalan syön
yleensä joskus klo 20-21.
Tänään oli suunnitelmissani salille lähtö. Söinkin siis
nopeasti kotiin tultuani lämpimän ruuan (klo 17), jotta pääsisin mahdollisimman
nopeasti lähtemään salille. Täydellä vatsalla ei ihan viitsi mennä repimään
salille. Salille saavuin siinä n. klo 19. Treenattuani painuin kotiin ja söin
jälleen perinteisen treeninjälkeisen puuron, joka toimi myös iltapalana (n. klo
21).
Soitinkin yhdelle
kaverilleni hupipuhelun ja puhelun loppupuolella päivittelin sitä, että ehkä tämä
diettini on onnistunut, kun oikeasti ei oikein tee mieli mitään erityistä
ruokaa, makeanhimoa ei ole eikä nälkäkään kauheasti vaivaa. Toivottavasti asia
pysyy näin myös cheattipäivän jälkeen. Minua ehkä hiukan pelottaa ajatus siitä,
jos cheattipäivä buustaa näläntunnettani (hop enot). Saatika cheatille
suunnitellut karkit: jos ne saavat aikaiseksi vain jatkuvan makeanhimon. Mutta
hei, yolo! Tämänhetkinen tilanne on siis kaikin tavoin optimaalinen. Paitsi
tämän päiväkirjan osalta. Helppohan ja kiva tätä on kirjoittaa, kun mitään
ongelmia ei (dietin osalta, onneksi) ole tullut vastaan. Mutta toivottavasti
saatte rustauksistani edes jotain irti…? Etteivät nämä ole tylsiä, kun en ole
kertaakaan vielä joutunut kirjoittamaan sokerinpuutoksesta vapisevin sormin
sekavaa tekstiä siitä, kuinka haluan jotain sokerista.
Viime dietilläni
lähetin kerran työpäivän jälkeen hienon ääniviestin kavereilleni, jossa
avauduin fiiliksisäni. Viestissä puhuin pitkin sanakääntein jotakuinkin
(lyhesti selitettynä) näin: ”Tekee ihan sikana mieli kaikkea hyvää. Tänään
yhdessä vaiheessa lakaisin lattiaa irtokarkkihyllyn edestä ja mä haistoin ne
karkit siellä laareissa. Ja mä tiesin, että ne karkit on pahoja ja mä
tiesin, etten mä edes tykkää niistä karkeista, mutta silti mun teki ihan
hirveesti mieli niitä. Olisin niin halunnu syödä niitä, pelkästään sen
takia että ne haisi karkilta. Sitten mä haluaisin muutenkin syödä jotain missä
on PEKONIA, RASVAA, HIILARIA, VALKOISTA SOKERIA, LISÄÄ PEKONIA…. ”
Muistan edelleen sen raastavan tunteen, joita mielitekoni aiheuttivat. Olin
kuitenkin onnistuntu pysymään vahvana. Seuraavassa, kotoa lähetetyssä
ääniviestissä sitten puhuinkin seuraavia: ”Siis raejuusto ei oo koskaan
maistunut näin hyvältä. Siis toi sokeroimaton vadelmakeitto on taivaallista. Se
maistuu pelkältä lisä- ja makeutusaineelta ja oli täydellistä.”
26.8. Opiskelijan peruspäivä
Opiskelijoille on kaikille tuttua se, ettei vapaapäiviä ole
viikossa. Tai kuukaudessa. Sitä tekee kahta duunia: koulujuttuja sekä sitten
jotain työtä, jolla elättää itseään (ja kissaa). Olen yrittänyt täsmällisesti
vähentää töissä tällaisia koulu+duuni -comboja, sillä noh (kun rehellisiä
ollaan) niin ne eivät vain huvita meikäläistä. Tänään oli kuitenkin taas
tällainen duunintäyteinen päivä. Olin aluksi koulussa klo 9-14, minkä jälkeen
koukkasin nopeasti kodin kautta hakemaan duunikamat, eväät ja pyörän ja painuin
töihin klo 16-00.15... Kotiin raahauduin puolenyön jälkeen. Täysin valmiina
sänkyyn.
(Alun
perin koulupäiväni piti olla 9-15 ja töihin minun piti mennä vasta 17, mutta
tilanteet muuttuvat: pääsimmekin projektihommissa niin hyvin eteenpäin, että
pääsimme lähtemään jo kahdelta. Minua oltiin aamusta pyydetty tulemaan töihin
aiemmin, mutta olin kieltäytynyt projektin takia. Laitoin sitten koulusta
päästyäni viestiä töihin, että voisin tulla sittenkin aiemmin jos tarvetta on
ja vastauksena sain, että teretulemast vaan! Kotona ehdin olla sellaiset hienot
40 minuuttia :D)
Onneksi viikonloppu
nyt on kuin onkin vapaa (hehe, mukavan kevyt aloitus tälle opiskeluviikolle).
Ja onneksi vein eilen kissan hoitoon, niin ei tarvitse potea huonoa omatuntoasen yksinjättämisestä.
Hirmuisesti teki mieli töissä kaikkea herkkua. Kirosin sitä,
että cheattipäivä olisi vasta seuraavana päivänä. Miten kestäisin? Monta tuntia
haaveilin eri herkuista, puhuin herkuista ja haikailin niiden perään. Ja pyysin voimia korkeammilta voimilta kestää huomiseen asti. Ruokkiksellakin puhuin vain duunikavereille ruuasta,
herkuista ja päivittelin elämän vaikeutta. Yllättävää kyllä tauolta lähtiessä,
ei tehnyt enää kuitenkaan mieli taukkarin pöydällä syömistä odottavia
munariisipasteijoita. Ja duunia jatkaessani tajusin jossain vaiheessa, ettei
enää teekään mieli mitään. Se varmaan johtui nälästä ja verensokerin
laskemisesta, se hirmuinen herkunhimo. Ruokailun jälkeen se meni ohi ja elämä
palasi uomiinsa.
MUTTA On se cheatti kuitenkin niin kiva, kun se tulee
huomenna <3
27.8. Kuukauden odotetuin päivä: Cheat Day
Olin dietin toiselta viikolta asti suunnitellut tätä
cheattipäivää. Perustelin valintani cheattipäivän ajankohdalle sillä, että
”pitäähän mulla olla jotain, mitä odottaa siltäkin viikolta, kun koulua alkaa”
;) Halusin pizzalle. Muuta en ollutkaan sitten suunnitellut. Karkkia saattasin
syödä (tai ehkä suklaata) jos sitä kyseisenä päivänä tekisi mieli. Kaloreita en
todellakaan laskisi. Saisin syödä jos haluaisin. Ja mitä haluaisin. Tällä
viikolla, maanantaina, cheattipäivän ohjelmaksi kehkeytyi myös musikaali-ilta,
minne piti sitten saada karkkia. HELL
YEAH!
Cheattipäivän ideanahan on buustata kroppaa. Ihmismieli ja
–keho on siitä jännä rakennelma, että se sopeutuu jos minkälaiseen
kommervenkkiin ja systeemiin.
Kun tarpeeksi kauan
ajattelee tietyllä tapaa, oppii ajattelemaan niin (tästä on kyse osittain
myös esimerkiksi opinnoissani: meitä ei voi opettaa ja luennoida terapeuteiksi,
vaan meidän on itse käytävä ajatusprosessi, muutettava ajatteluamme ja
kasvettava terapeuteiksi – diippiä, eiks je?)
Kun tarpeeksi kauan
treenaa samalla tavalla, tottuu kroppa kyseiseen haasteeseen, painoon ja
liikkeeseen – kehitys hidastuu ja lopulta pysähtyy (Siksi pitää treenata
monipuolisesti muruset. Jos tätä oppia itsekin osaisi esimerkiksi
juoksutreeneissä noudattaa)
Kun sitä tarpeeksi
kauan syö samalla tavalla, oppii kroppa säätelemään energiankulutusta ja
käyttämään esimerkiksi elimistön rasvakerrosta energianlähteenä (ideaalitilanne
laihdutusta ajatellen). Tietyssä vaiheessa kroppa tottuu näin laihdutusdietillä
vähempään kalorimäärään ja fiksuna koneistona kroppa pyrkii aina elämään mahdollisimman
vähällä kulutuksella ja säästämään energiaa (rasvaa) pahan päivän varalle – eli
säästöliekillä. Mitä sitä turhaa
sykkimään, jos deadline ei ole lähelläkään (heh, opiskelijaelämän viisauksia)
;)
Cheattipäivä toimii ikään kuin yllätyspistarina (heh,
opiskelijaviittaukset jatkuvat. Olenpa vitsikäs). Kroppa herää todellisuuteen
ja tajuaa, että ehkä tämä ihmissielu ei joudukaan kärsiä nälästä ja ruuan
saanti on turvattua (hei camoon body – olen neljä viikkoa ruokkinut sinua n. 3
tunnin välein ja silti pelkäät, että tapatan itseni syömällä liian vähän? Mitä
minä juuri puhuin ”fiksusta kropasta”) Kuten eräs duunikaverini sanoi: cheattipäivä on kun heittäis bensaa
liekkeihin. Niin se kroppakin taas hetken jaksaa sykkiä täysillä – mikä on
ideaalia sen dietin perusidean (minun tapauksessani laihdutuksen) kannalta. Koska
dietti muuten sujui kohdallani suunnitelmien mukaan, on tämä cheattipäivä
minulle (kuten maanantaina kirjoitin) ehkä enemmänkin henkisen puolen ja
jaksamisen juttu. Sitä pitää välillä hemmotella myös sitä ihmismieltä.
Noh, mites tämä sitten meni? Ihan hirmuisen huonosti. Tai
noh, siihen asti meni hyvin, ennen kuin vedin irtokarkkiöverit. Aamulla
herättyäni söin hyvän aamupalan, jonka jälkeen suuntasin salille. Salin jälkeen
söin puuroa. Sitten lähdin porukoille. Meidän oli tarkoitus mennä porukalla
pizzalle. Siinä veljeni töiden loppumista odotellessa oli äiti väsännyt vähän
munkkeja. Söin niitä kaksi – jonka
jälkeen kärsin jostain syystä ihan hirveästä morkkiksesta. On se
ihmismieli niin outo… Pizza kuitenkin maistui ihan taivaalliselta. Puolikkaan
pizzan jälkeen rupesi tuntumaan siltä, että raja tulee vastaan. Sinnikkäästi
kuitenkin söin koko pizzan. Ja siitä pizzasta ei tullut minkäänlaista
morkkista. Leffailtaamme varten käytiin sitten kaverin kanssa hakemassa
irtonamuja. Keräsin vaatimattoman 600 g säkin ja siihen kylkeen vielä vähän
twixiä ja geishaa. Noh, leffan yhteydessä sitten pakottauduin syömään kaikki
karkit ja muutaman palan geishaa (twixin kohdalla oli pakko taipua – se syödään
sitten dietin loputtua…) Ja hyi helvetti kun tuli huono olo. Jo karkkipussin
puolessa välissä alkoi raja tulla vastaan. Ja silti söin ne kaikki. Olo oli
ihan hirveä eikä siihen auttanut sikiöasennossa makaaminen, veden juominen,
maidon juominen, iloisten ajatusten ajattelu, vessassa käynti, kävely, valitus.
Täytyi vain kärsiä. Olo oli kamala. Ihan kuin olisi kärsinyt hirveästä
darrasta. Kaverin kanssa sitten mietittiin, että jos foodbaby paine ja
”supistukset” ovat jo näin hirveän tuntuisia niin miten hirveältä tuntuisi
sitten oikeasti olla raskaana. Saati oikeasti saada supistuksia. Huh huh.
Mahani turposi aivan järkyttävän näköiseksi, pyöreäksi ja kivikovaksi
kaasupalloksi. Näytin siltä, kun olisin ollut viidennellä kuulla raskaana, maha
oli niin julmettoman pyöreä ja turvonnut. Ja tosissaan olo oli mitä kamalin.
Lopulta, vähän ennen puoltayötä, raahauduin kotiin. Olo oli ryytynyt, väsynyt,
hirveä, turvonnut ja jollaintapaa särkevä ja ”hakattu”. Mahan lisäksi olivat
myös jalat turvonneet ja keränneet nestettä. Oksetti ja heikotti.
Jos ei muuta, niin eipä kyllä varmaan pitkään aikaan tee
mieli karkkia. Ja lisäksi eivät ne karkit edes maistuneet mitenkään erityisen
hyviltä. Olen kyllä niin paljon enemmän jäätelö- ja keksimimmi… Mutta nyt
kelpaa jatkaa koko loppudietti (ja varmana pidempääkin) ilman herkkuja!
28.8. Cheattipäivän jälkeiset
Aamulla oli ehkä ihaninta, kun olo ei enää ollut niin
julmettoman hakattu ja huono, turvonnut ja ällöttävä. Eipä ainakaan tuolla
tavalla toteutetut cheattipäivät sovi meikäläiselle ollenkaan. Olo ei
kuitenkaan ollut mitenkään erityisen pirteä, hyvä tai fresh. Tuntui, että
kuusisataa karkkigrammaa on nyt vain tukkinut aineenvaihdunnan aina vain
pahemmin. Mutta mistä minä sitä oikeasti tiedän, katsellaan miten ensi viikolla
lähtee homma rullaamaan: tuleeko sitä nälkää (mitä en halua), alkaako masun
seutu kiinteytyä (mitä haluan), mitä tapatui omalle motivaatiolle?
Motivaatiosta voin nyt jo sanoa: se on tosi korkealla. Ja saa nähdä milloin
tekee seuraavan kerran mieli karkkia. Nyt ajatus karkista saa aikaiseksi vain
etäisesti huonon olon. Pizzakiintiökin on hetkeksi taas kunnossa – mutta pizzaa
ja burgereita varmasti tekee vielä dietin aikana mieli. Oli kuitenkin ihana
syödä aamurahka (ahh, se maistui niin hyvältä!) ja sen jälkeen painua salille.
Eikö se niin ole, että
personal recordseja rikotaan aina cheattipäivän jälkeen? Ja eikö se niin ole,
että smetanalla höystetty pekonipizza menee suoraa berberiin (tai hauikseen)?
Ainakin näin olen kuullut ja siihen itse uskon. Suuret oli luulot itsestä, kun
rinta rottingilla lähdin salille nostamaan rautaa (hehe, kuulostaa cuulimmalta
mitä on – meikäläinen on oikeasti heikko kun mikä…). Innostus oli suuri ja halu
nähdä, kuinka kroppa reagoi mättöpäivän jälkeen treeniin. Oletuksena jäätävä
soija ja hyvä buugie, koska kropassa on energiaa (pizzaa ja karkkia – rasvaa ja
hiilihydraattia), mitä käyttää. Noh, niinhän sitä vois kuvitella. Sali palautti
meikäläisen jälleen mukavasti maan pinnalle. Sitä ei ihan niin rinta
rottingilla olisi kannattanut lähteä repimään. Ylipäätänsä treeni kulki tosi
huonosti, olo ei ollut mikään erityisen hyvä ja kaikki tuntui todella raskaalta
(haha kai nyt kun laitoin niin paljon painoja) ja vaikealta. Muutenkin tuntuu,
että kaikki kuukauden aikana saavutettu on nyt valunut sormieni lomasta kuin
hiekka. Olo on turvonnut ja eipä tunnu lainkaan siltä, että aineenvaihdunta
toimisi lainkaan. Huah. En enää koskaan aio toteuttaa cheattipäivää tuolla
tavalla.
.
.
.
.
Tämä on ollut mielenkiintoinen viikko. Viikko on ollut täynnä iloa ja surua. Hyvä hetkiä ja onnistumisia. Epäonnistumisia ja pettymyksiä. Oli ensimmäinen päivä koulussa ja lukukauden aloitus sekä aivan ihana projektiryhmä. Oli huippupäivä töissä. Oli cheattipäivä. Oli kavereita ja ihanaa yksinoloa (jopa ilman Veetiä). Oli itkua sekä naurua ja paskaa läppää. Olen ollut ihan pirun vahva ja ylpeä itsestäni - sekä salilla että elämässä. Olen rypenyt itsesäälissä ja tuntenut oloni heikoksi - sekä salilla että elämässä. Olen tuntenut itseni ihan hirveän yksinäiseksi. Olen tehnyt kaikkea kivaa ja viettänyt aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa.
Ensiviikkoa en ole edes jaksanut vielä miettiä. Saa nähdä mitä silloin tulee tapahtumaan. Nyt olen tässä hetkessä vain niin väsynyt eilisen cheattipäivän jäljiltä. Ja oikeastaan tuntuu vain hyvältä, että kohta sitä saa jo mennä nukkumaan! :)
.
.
.
.
Tämä on ollut mielenkiintoinen viikko. Viikko on ollut täynnä iloa ja surua. Hyvä hetkiä ja onnistumisia. Epäonnistumisia ja pettymyksiä. Oli ensimmäinen päivä koulussa ja lukukauden aloitus sekä aivan ihana projektiryhmä. Oli huippupäivä töissä. Oli cheattipäivä. Oli kavereita ja ihanaa yksinoloa (jopa ilman Veetiä). Oli itkua sekä naurua ja paskaa läppää. Olen ollut ihan pirun vahva ja ylpeä itsestäni - sekä salilla että elämässä. Olen rypenyt itsesäälissä ja tuntenut oloni heikoksi - sekä salilla että elämässä. Olen tuntenut itseni ihan hirveän yksinäiseksi. Olen tehnyt kaikkea kivaa ja viettänyt aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa.
Ensiviikkoa en ole edes jaksanut vielä miettiä. Saa nähdä mitä silloin tulee tapahtumaan. Nyt olen tässä hetkessä vain niin väsynyt eilisen cheattipäivän jäljiltä. Ja oikeastaan tuntuu vain hyvältä, että kohta sitä saa jo mennä nukkumaan! :)
Kommentit
Lähetä kommentti