Johan on tukkaongelma

Olen vellonut viimeaikoina hiuskriisin kynsissä. Olen aika juurtuvainen ja samoille urille jämähtävä ihminen. Kun löydän jonkin hyvän asian, pidän siitä kiinni kynsin ja hampain. Sama koskee hiustyyliä. Sillointällöin mieleni tekee muutosta ja saatan heittäytyä melkein villiksi ja oikeasti tehdäkin tukalle jotain, vain jumittuakseni samaan tyyliin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.

Tällähetkellä olen erittäin epämielyttävässä tilanteessa.

Tukkani on superlyhyt ja näyttää ihan hirveältä. Se on lyhyeksi aivan ylikasvanut, mutta "pitkäksi lyhyeksi" aivan liian lyhyt. Koko harakanperää muistuttava rykelmä ei millääntavalla istu ja sovi päähäni, ja olen nyt useiden viikkojen ajan jahkaillut ja pitkitellyt kampaaja-ajan varaamista. (nyt minulla on myös hyvä syy: olen totaalisen persaukinen ja pitäisi ensi kuussa ehkä jotain ruokaakin saada...)

Nyt minulla kuitenkin on ongelma: en tiedä mitä tehdä tukalleni. Jotain sille on tehtävä ja vaihtoehdot ovat nämä: leikata jälleen ojennukseen tai antaa kasvaa. Jos annan reuhkan kasvaa, tulee se näyttämään kamalalta varmaankin (ainakin) seuraavat kolme kuukautta, ennenkuin sivulta ja takaa tukka kasvaa tarpeeksi pitkäksi. Ja olen siinä kinkkisessä pisteessä, että minun pitäisi tehdä päätös, mitä haluan.

Osa minusta on halunnut kasvattaa tukkani takaisin pidemmäksi siitä asti, kun sen tähän nykyiseen pystymalliinsa leikkasin. Toinen puoli minusta taas viihtyy tässä superhelpossa lookissa, joka valitettavasti tarvitsee aikaa kampaajan saksien eteen noin kuukauden välein. Ja meikäläinenhän on niitä ihmisiä, joilla ei ole aikaa/innostusta/rahaa/kiinnostusta/you name it/whatever käydä kampaajalla niin usein. Viimeisimmästä kampaajakäynnistäni on tälläkin hetkellä ainakin 6 viikkoa, jollei jopa lähemmäs kaksi kuukautta... Tai jopa yli.... Hups.

En siis tiedä mitä tehdä.
A) Pysyäkö kunnon bad ääs rokkimimmi pystytukkana, niin että minua luullaan pojaksi, kun käytän Iita ulkona meikittä ja verkkareihin pukeutuneena (joo, näin on oikeasti käynyt. Näytän myös omasta mielestäni ihan pojalta, jos olen meikittä. Eli aikas usein). En myöskään osaa olla tämän tukan kanssa kuvissa, mutta väliäkös sillä, koska yleensä olen kameran toisella puolella. Ja ne alituiset kampaajakäynnit...
B) Palatako aiempaan, yhtä astetta pidempään tukkaan, jossa viihdyin useamman vuoden ajan. Jonka saa istumaan hattujen ja huivien alle. Jossa olisi otsatukka. Lähestulkoon kypärämalli, jota ei kuitenkaan ilman sen suurempia tunnontuskia tarvitsisi leikata ihan niin usein. Ja otsatukan saisi letillekin, kun se hiukan ylikasvaisi... Tukkatyyli, josta pidin ihan hirmuisesti, mutta kuitenkin tuli tarve saada jotain muutosta. Ja sen otsatukan kanssa oli aina sillointällöin huonoja hiuspäiviä.
C) Vai siirtyäkö ajassa useita vuosia taaksepäin, kun minulla oikeasti oli hiukan tukkaakin. Takaisin siihen aikaan, kun saatoin sipaista tukan ponnarille tai vaikka letille. Ja sain (aika kuultaa muistot.. oikeasti lue: jouduin) häärätä otsiksen ja pinnien kanssa oikein kunnolla. Operaatio, jonka kasvattaminen veisi pitkään. Ja lisäksi muistan elävästi sen, että pidempi tukka ei ole niin pörröinen ja ilmava, kuin lyhyempi sisarensa. Ja kuinka siinä näkyy kaikki rasva ja lika ihan ällöttävällä tavalla. Ja mulla oli huonoja hiuspäiviä sata kertaa useammin kuin hyviä.

Tähän settiin olisi ehkä pitänyt ottaa samasta asennosta, samalla ilmeellä ja samasta suunnasta otettuja kuvia. Hups. Joskus toiste sitten..

En edes ymmärrä miksi sain eräällä juoksulenkillä epämääräisen idean hiusten kasvattamisesta taas pitkiksi, sillä viihdyn lyhyessä tukassa ja tiedän, etten oikeasti halua luopua epämääräinen-pörrö-lookistani. En siis oikeasti edes halua pitkää tukkaa, joten vaihtoehdon C voi pyyhkiä listasta oikeastaan heti yli...

Kaipaan välillä kuitenkin sitä, että voisin tehdä tukalleni muutakin, kuin vain antaa sen sojottaa vapaana pystyssä. Kaipaan ranskanletin tekemistä otsatukkaan. Se on oikeastaan ainut, mitä pidemmässä tukassa kaipaan. Enkä edes muista milloin viimeksi olisin koskenut hiusharjaan... Ja kaipaan myös pitkän tukan tuomaa eleganssia ja naisellisuutta. Nyt tukkatyylini on kuin milläkin pahaisella teinipojalla. Eikun vaan mopo alle ja kovistelemaan kaupungille.

Että sellaisia mietteitä. Jossain vaiheessa on tulossa lisää olematonta mietintää mistäkäs muusta, kuin bikini bodystä.

Eilen oli todella mukava päivä! Heräsin aamulla herätyskelloon, joka käski lähteä porukoille odottelemaan nokikolaria. Porukoilla ei pitänyt olla kukaan kotona ja meikäläisen piti sen takia mennä päästämään nokikolari sisään. Meinasinkin saada slaagin, kun veljeni örisi minulle jotain jossain vaiheessa omasta huoneestaan. Oli hiukan turhauttavaa raahautua porukoille, kun minun ei olisi oikeasti tarvinnut olla siellä, sillä joku oli kotona.

Pelattiin sitten veljeni kanssa emoji quiziä, käytin Iitan lenkillä ja otin aurinkoa. Ja kyllä se nokikolarikin siinä emoji quizin ja syömisen välissä kävi pyörähtämässä. Siinä viiden aikaan päivällä lähdin polkemaan tikkurilaan, jossa meillä oli treffit kahden kaverin kanssa. Painuttiin junalla stadiin ja käytiin kokeilemassa Magnumit ja sitten mentiin Hietsuun naatiskelemaan yhdet sidukat.

Tänään piti olla nätti sää ja meikäläisen piti mennä ottamaan aurinkoa, mutta nyt taivaalla velloo tasaisenharmaa pilvikerros. Shit. Ehkä tänään pitää sitten mennä juoksulenkille. Muuta puuhaa tälle päivälle ei sitten olekaan...

Huomenna meillä on duunipaikan kesäkekkerit! Mikä on ihan huippua! Kiva päästä vähän hengailemaan ja chillailemaan ja syömään hyvällä porukalla, vaikkakin meikäläisen best of the best duunikaverit ovatkin kaikki reissussa ja muissa maisemissa. Bilekamujeni puuttuminen saattaa merkitä sitä, että painun ajoissa kotiin ja nukkumaan. Lisäksi rahatilanteeni on sitä luokkaa, etten voi ostaa yhtäkään ylimääräistä drinkkiä.

Ja huomennahan on sitten jo heinäkuu! Ja meikäläisen pitkän loman alkuun on enää kaksitoista päivää, joista kahdeksan menee töissä.