YOU SUCK!
Tavallisesta mukamaspostitiivisesta tyylistä poiketen ajattelin tänään tehdä postauksen siitä, missä olen huono.
Eli: Olen huono...
... Päässälaskut ja kertotalu
Meikäläinen ei ole ikinä oppimut kaikkia kertotauluja - osaan ainostaan 2., 5., 6., 9. ja 10. kertotaulut. Noloa. En ymmärrä kuinka pääsin ala-asteellakin kaikki kertotaulukokeet läpi sormilla laskemalla.. Päässälaskujakaan en ole kait ala-asteen jälkeen tehnyt, vaan olen aina laskenut kaiken sormilla tai laskimella. Yleensä näppäilen laskimen myös sellaiset helpot laskut kuin 10-4. Kiitetty olkoon laskin!
Lots of Brändöm fakta: ylläolevista huolimatta kävin lukiossa puolet pitkän matematiikan kursseista, kunnes luovutin ja siirryin lyhyeen matematiikkaan - jonka kokeesta sain heti 10. Myös lyhyen matematiikan ylioppilaskirjoitukseni menivät loistavasti - sain kokeesta L:n, ja tulos jäi vain kolmea (3) pistettä vajaa täysistä.
... En osaa aakkosia kunnolla
Tai noh, osaan kyllä aakkoset, mutta en ikinä muista missä kohtaa niissä tietyt kirjaimet ovat. Jos minun pitää esimerkiksi etsiä sanakirjasta tai hakemistosta k:lla alkavaa sanaa, joudun aina käymään aakkoset läpi, jotta tiedän mistä etsiä. Jos minun pitää esimerkiksi tietää onko kirjain k, kirjainten j ja l välissä joudun aina luettelemaan koko litannian! abcd....hijklmn... Osaan tästä syystä kyllä koko aakkoskavalkaadin luetella erittäin nopeasti oikeassa järjetyksessä ;)
... En aina muista kumpi on vasen ja kumpi on oikea
Tämä tuotti hiukan ongelmia autokoulussa, kun reagoin opettajan pyyntöihin kääntyä tiettyyn suuntaan aina niin hitaasti, sillä meikäläisen piti aina miettiä todella kovasti kumpi olikaan kumpi puoli. Minulle ei myöskään toimi se, että miettisin kummalla kädellä kirjoitan, sillä jos sitä kysytään, osaan kyllä sanoa, että olen vasenkätinen, mutta kun katson käsiäni, en osaa sanoa kummalla niistä kirjoitan - ne tuntuvat liian samanlaisilta. Meikäläisen käsien muistisääntö on jopa näin vaikea: muistan kumpi on vasen käsi sen avulla, että hevosen selkään noustaan pääasiassa vasemmalta puolelta.
Lots of Brändöm fakta: vaikka olen vasenkätinen, käytän siitä huolimatta oikeakätisten saksia. Minulla on myös yllättävän hyvä käsiala oikeassa kädessäni, vaikka sillä kirjoittaminen on työlästä.
... kielissä
Ruotsi ja englanti ovat meikäläiselle aina olleet hiukan hepreaa. Ruotsissa on joissan sanoissa liikkaa konsonantteja peräjälkeen, mikä tekee tällaiselle "lukihäiriöiselle" niiden sanojen lukemisesta erittäin vaikeaa. Kuten jostain luinkin: meille lukihäiriöisille ei sovi sellainen hauki on kala-remputus, vaan pitäisi keksiä joku hieno ja oma tyyli oppia - mutta arvatkaa vain kuinka työläitä ne muut leikataan keltaiselle paperin palaselle sanoja englanniksi ja toiselle sinisen paperin palaselle käännös suomeksi ja sitten sekoitetaan englannin kieliset sanat ja yritetään yhdistää ne oikeaan suomenkieliseen-opettelut oikein ovat?
... muistamaan nimiä, päivämääriä tai sovittuja tapaamisia
meikäläisellä on aivan surkea nimimuisti. Kasvot tunnistan, mutta nimeä en muista. Erikoiset nimet jäävät meikäläisen päähän - niinkuin melkein kaikki muukin erikoinen. Kenelle on myös tuttua esimerkiksi suomen itsenäisyyspäivän unohtaminen? Noh, kaikki tuollaiset, yleensä historiaan tai yhteiskuntaoppiin, liittyvät sanat pääsevät todella helposti unohtumaan meikäläsien mielestä. Saatan myös välillä totaalisesti unohtaa sopineeni tapaamisen kaverini kanssa, jollen kirjoita sitä vartavasten ylös kalenteriin. Kaikki tärkeät tapaamiset (esim. työhaastattelut tms) meikä yleensä muistaa, mutta kaikki ohimennen ja nopeasti sovitut "nähdään vaikka tiistaina" tapaamiset saattavat välillä eksyä matkalla pitkäkestoisempaan muistiin..
Lots of Brändöm fakta: yksi harvoista ruotsin sanoista, joita opin ollessani yläasteella (luin ala-asteelta alkaen pitkää ruotsia - mikä virhe se olikaan!) oli späckhuggare (eli suomeksi miekkavalas). Sana jolla en tule koskaan tekemään mitään. Itsepäisenä lukiossa opiskelin lausumaan ja kirjoittamaan (mikä jäikin aikalailla ensimmäiseksi ja viimeiseksi intohimolla opiskelluksi ruotsinsanaksi) toisen mielenkiintoisen sanan: självständighetsdag (eli itsenäisyyspäivä)
... musiikissa
minä.. laulaisin? Ongelmanahan on se, että meikäläinen tykkää laulamisesta, todella paljon. Mutta kun on siunattu variksen rääkynän kuuloisella lauluäänellä, niin sitä laulamista ei viitsi tehdä oikein muualla kuin salaa yksin kotona, autossa ja suihkussa ;) Meikäläisellä on myös aikas huono rytmitaju: kuka onnistuu sekoamaan lehmänkellon soittamisessa musiikintunnilla - kukapas muu kuin meikäläinen! Voin myös myöntää pitäväni tanssimisesta, mutta kaikkia ei myöskään ole siunattu niiden ihanien tanssielokuvien päähenkilöiden liikerepertuaarilla... Meikäläisen tanssityyliin liittyykin ainakin yksi erittäin nolo tarina (jota ette saa kuulla.. jotkut sen saattavatkin jo tietää)
... vastustamaan kiusauksia
vaikka välillä meikäläisellä on selkärankaa jopa vaikeinsiinkin asioihin: olen ollut useaan otteeseen yli puoli vuotta herkkulakoissa jne., mutta pääasiassa meikäreikä on erittäin helposti suostuteltavissa oleva ja kiusauksiin lankeava. Tässäkohtaa erikoismainninan saavat ehtommasti herkut: rakastan herkuttelua ja napostelua, ja pienikin vitsi mä halusin jotain hyvää-mieliteko saattaa meikäläisellä johtaa vakaviin seurauksiin :D Myös shoppailemassa käynti on erittäin kohtalollista, sillä lankean helposti niihin "mä oon mukamas niin pitkää halunnut tollaista, mä tarviin ainakin leikisti tämmöstä" mietteisiin. Mutta, meikäläisen erittäin hyvä ratkaisu tähän shoppailuongelmaan on erittäin yksinkertainen: tyhjä pankkitili, nolla euroa lompakossa sekä kauppojen välttely.
... olemaan hiljaa
se on yllättävän vaikeaa. Meillä oli kaverini kanssa ylimääräinen opon kurssi, jolla meidän piti tehdä pieni kysely kolmelle läheiselle itsestämme. Kaverini haastatteli minua ja minä häntä. Yksi kysymys oli "mikä on huono puoleni" ja (koska olen niin uskomattoman upea... leikisti ainakin) kaverini keksi vastata: sä puhut väillä vähän liikaa ja tosi kovalla äänellä. Välillä pitäis olla ihan vaan hiljaa. (itse vastasin hänelle, että hän on usein myöhässä ja jättää asiat viimetippaan) Okei, myönnän, tykkään puhumisesta ja meillä kotona suurin osa meikäläisen selityksestä varmaankin menee harakoille, kun porukat eivät vain jaksa kuunnella ja suodattavat puolet puheestani pois...
Lots of Brändöm fakta: Vaikka olen muuten suhteellisen sosiaalinen, avoin ja puhelias, en kuitenkaan jaksa isossa (siis oikeasti isossa) porukassa olla äänessä, vaan silloin minusta tulee enemmänkin ulkopuolinen tarkkailija. Jostain syystä en tykkää isoista ryhmäytymisjutuista ollenkaan, ja ajaudun silloin olemaan se hiljainen, syrjäytynyt ulkopuolinen, joka vain kulkee tylsistyneenä loppuporukan mukana
... ruuanlaitto
Meikäläisen kohdalle on langennut tämä julma kohtalo: en osaa laittaa ruokaa. Kotona ruokaa tehdessä meikäläiselle lankeaa yleensä niinkin vaikea homma kuin salaatin tekeminen. Olen mm. sytyttänyt meidän mikron tuleen paistaessani popcorneja, sulattanut muoviastian uunissa, sulattanut toistakin muoviastiaa uunissa, paistan aina kaiken lieden kuumimmalla tasolla, poltan kaiken pohjaan, meikäläisen grillaamat makkarat ovat mukavan rapeita ja aina välillä pinnaltaan aika mustia, kaikki muukin meikäläisen paistama on yleensä väritykseltään aikas tummaa. Muutenkaan tekemäni ruuat eivät ole mitään kulinaristisia nautintoja.
... etäisyyksien, ajan, pituuksien ja iän arviointi
Minun on mahdoton arvioida kenenkään ihmisen pituutta saati ikää. Myös ajan arvioiminen on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa meikäläiselle on arvioida etäisyyksiä. Onko meiltä tikkurilaan nyt kilometri, kolme vai seitsemän... ööö...? Se ihminen oli... ööö... meitä vanhempi ja öö.. aika pitkä
Saisi tästä listasta varmaan vieläkin pidemmän, mutta tässä nämä ensimmäisenä mieleen tulevat asiat joissa olen huono. Missä sinä olet huono?
Tilattiin myös äitin kanssa Apassionata 2013 liput. Emme nyt ole muutamaan vuoteen käyneet showta katsomassa, joten nyt oli jo korkea aika lähteä sitä uudestaan katsomaan. Joitakin ottamiani Apassionata 2009 kuvia löytyy tämän (klik) postauksen lopusta! Kuka muu on ensivuonna lähdössä Apassionataa katsomaan?
Eli: Olen huono...
... Päässälaskut ja kertotalu
Meikäläinen ei ole ikinä oppimut kaikkia kertotauluja - osaan ainostaan 2., 5., 6., 9. ja 10. kertotaulut. Noloa. En ymmärrä kuinka pääsin ala-asteellakin kaikki kertotaulukokeet läpi sormilla laskemalla.. Päässälaskujakaan en ole kait ala-asteen jälkeen tehnyt, vaan olen aina laskenut kaiken sormilla tai laskimella. Yleensä näppäilen laskimen myös sellaiset helpot laskut kuin 10-4. Kiitetty olkoon laskin!
Lots of Brändöm fakta: ylläolevista huolimatta kävin lukiossa puolet pitkän matematiikan kursseista, kunnes luovutin ja siirryin lyhyeen matematiikkaan - jonka kokeesta sain heti 10. Myös lyhyen matematiikan ylioppilaskirjoitukseni menivät loistavasti - sain kokeesta L:n, ja tulos jäi vain kolmea (3) pistettä vajaa täysistä.
... En osaa aakkosia kunnolla
Tai noh, osaan kyllä aakkoset, mutta en ikinä muista missä kohtaa niissä tietyt kirjaimet ovat. Jos minun pitää esimerkiksi etsiä sanakirjasta tai hakemistosta k:lla alkavaa sanaa, joudun aina käymään aakkoset läpi, jotta tiedän mistä etsiä. Jos minun pitää esimerkiksi tietää onko kirjain k, kirjainten j ja l välissä joudun aina luettelemaan koko litannian! abcd....hijklmn... Osaan tästä syystä kyllä koko aakkoskavalkaadin luetella erittäin nopeasti oikeassa järjetyksessä ;)
... En aina muista kumpi on vasen ja kumpi on oikea
Tämä tuotti hiukan ongelmia autokoulussa, kun reagoin opettajan pyyntöihin kääntyä tiettyyn suuntaan aina niin hitaasti, sillä meikäläisen piti aina miettiä todella kovasti kumpi olikaan kumpi puoli. Minulle ei myöskään toimi se, että miettisin kummalla kädellä kirjoitan, sillä jos sitä kysytään, osaan kyllä sanoa, että olen vasenkätinen, mutta kun katson käsiäni, en osaa sanoa kummalla niistä kirjoitan - ne tuntuvat liian samanlaisilta. Meikäläisen käsien muistisääntö on jopa näin vaikea: muistan kumpi on vasen käsi sen avulla, että hevosen selkään noustaan pääasiassa vasemmalta puolelta.
Lots of Brändöm fakta: vaikka olen vasenkätinen, käytän siitä huolimatta oikeakätisten saksia. Minulla on myös yllättävän hyvä käsiala oikeassa kädessäni, vaikka sillä kirjoittaminen on työlästä.
... kielissä
Ruotsi ja englanti ovat meikäläiselle aina olleet hiukan hepreaa. Ruotsissa on joissan sanoissa liikkaa konsonantteja peräjälkeen, mikä tekee tällaiselle "lukihäiriöiselle" niiden sanojen lukemisesta erittäin vaikeaa. Kuten jostain luinkin: meille lukihäiriöisille ei sovi sellainen hauki on kala-remputus, vaan pitäisi keksiä joku hieno ja oma tyyli oppia - mutta arvatkaa vain kuinka työläitä ne muut leikataan keltaiselle paperin palaselle sanoja englanniksi ja toiselle sinisen paperin palaselle käännös suomeksi ja sitten sekoitetaan englannin kieliset sanat ja yritetään yhdistää ne oikeaan suomenkieliseen-opettelut oikein ovat?
... muistamaan nimiä, päivämääriä tai sovittuja tapaamisia
meikäläisellä on aivan surkea nimimuisti. Kasvot tunnistan, mutta nimeä en muista. Erikoiset nimet jäävät meikäläisen päähän - niinkuin melkein kaikki muukin erikoinen. Kenelle on myös tuttua esimerkiksi suomen itsenäisyyspäivän unohtaminen? Noh, kaikki tuollaiset, yleensä historiaan tai yhteiskuntaoppiin, liittyvät sanat pääsevät todella helposti unohtumaan meikäläsien mielestä. Saatan myös välillä totaalisesti unohtaa sopineeni tapaamisen kaverini kanssa, jollen kirjoita sitä vartavasten ylös kalenteriin. Kaikki tärkeät tapaamiset (esim. työhaastattelut tms) meikä yleensä muistaa, mutta kaikki ohimennen ja nopeasti sovitut "nähdään vaikka tiistaina" tapaamiset saattavat välillä eksyä matkalla pitkäkestoisempaan muistiin..
Lots of Brändöm fakta: yksi harvoista ruotsin sanoista, joita opin ollessani yläasteella (luin ala-asteelta alkaen pitkää ruotsia - mikä virhe se olikaan!) oli späckhuggare (eli suomeksi miekkavalas). Sana jolla en tule koskaan tekemään mitään. Itsepäisenä lukiossa opiskelin lausumaan ja kirjoittamaan (mikä jäikin aikalailla ensimmäiseksi ja viimeiseksi intohimolla opiskelluksi ruotsinsanaksi) toisen mielenkiintoisen sanan: självständighetsdag (eli itsenäisyyspäivä)
... musiikissa
minä.. laulaisin? Ongelmanahan on se, että meikäläinen tykkää laulamisesta, todella paljon. Mutta kun on siunattu variksen rääkynän kuuloisella lauluäänellä, niin sitä laulamista ei viitsi tehdä oikein muualla kuin salaa yksin kotona, autossa ja suihkussa ;) Meikäläisellä on myös aikas huono rytmitaju: kuka onnistuu sekoamaan lehmänkellon soittamisessa musiikintunnilla - kukapas muu kuin meikäläinen! Voin myös myöntää pitäväni tanssimisesta, mutta kaikkia ei myöskään ole siunattu niiden ihanien tanssielokuvien päähenkilöiden liikerepertuaarilla... Meikäläisen tanssityyliin liittyykin ainakin yksi erittäin nolo tarina (jota ette saa kuulla.. jotkut sen saattavatkin jo tietää)
... vastustamaan kiusauksia
vaikka välillä meikäläisellä on selkärankaa jopa vaikeinsiinkin asioihin: olen ollut useaan otteeseen yli puoli vuotta herkkulakoissa jne., mutta pääasiassa meikäreikä on erittäin helposti suostuteltavissa oleva ja kiusauksiin lankeava. Tässäkohtaa erikoismainninan saavat ehtommasti herkut: rakastan herkuttelua ja napostelua, ja pienikin vitsi mä halusin jotain hyvää-mieliteko saattaa meikäläisellä johtaa vakaviin seurauksiin :D Myös shoppailemassa käynti on erittäin kohtalollista, sillä lankean helposti niihin "mä oon mukamas niin pitkää halunnut tollaista, mä tarviin ainakin leikisti tämmöstä" mietteisiin. Mutta, meikäläisen erittäin hyvä ratkaisu tähän shoppailuongelmaan on erittäin yksinkertainen: tyhjä pankkitili, nolla euroa lompakossa sekä kauppojen välttely.
... olemaan hiljaa
se on yllättävän vaikeaa. Meillä oli kaverini kanssa ylimääräinen opon kurssi, jolla meidän piti tehdä pieni kysely kolmelle läheiselle itsestämme. Kaverini haastatteli minua ja minä häntä. Yksi kysymys oli "mikä on huono puoleni" ja (koska olen niin uskomattoman upea... leikisti ainakin) kaverini keksi vastata: sä puhut väillä vähän liikaa ja tosi kovalla äänellä. Välillä pitäis olla ihan vaan hiljaa. (itse vastasin hänelle, että hän on usein myöhässä ja jättää asiat viimetippaan) Okei, myönnän, tykkään puhumisesta ja meillä kotona suurin osa meikäläisen selityksestä varmaankin menee harakoille, kun porukat eivät vain jaksa kuunnella ja suodattavat puolet puheestani pois...
Lots of Brändöm fakta: Vaikka olen muuten suhteellisen sosiaalinen, avoin ja puhelias, en kuitenkaan jaksa isossa (siis oikeasti isossa) porukassa olla äänessä, vaan silloin minusta tulee enemmänkin ulkopuolinen tarkkailija. Jostain syystä en tykkää isoista ryhmäytymisjutuista ollenkaan, ja ajaudun silloin olemaan se hiljainen, syrjäytynyt ulkopuolinen, joka vain kulkee tylsistyneenä loppuporukan mukana
... ruuanlaitto
Meikäläisen kohdalle on langennut tämä julma kohtalo: en osaa laittaa ruokaa. Kotona ruokaa tehdessä meikäläiselle lankeaa yleensä niinkin vaikea homma kuin salaatin tekeminen. Olen mm. sytyttänyt meidän mikron tuleen paistaessani popcorneja, sulattanut muoviastian uunissa, sulattanut toistakin muoviastiaa uunissa, paistan aina kaiken lieden kuumimmalla tasolla, poltan kaiken pohjaan, meikäläisen grillaamat makkarat ovat mukavan rapeita ja aina välillä pinnaltaan aika mustia, kaikki muukin meikäläisen paistama on yleensä väritykseltään aikas tummaa. Muutenkaan tekemäni ruuat eivät ole mitään kulinaristisia nautintoja.
... etäisyyksien, ajan, pituuksien ja iän arviointi
Minun on mahdoton arvioida kenenkään ihmisen pituutta saati ikää. Myös ajan arvioiminen on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa meikäläiselle on arvioida etäisyyksiä. Onko meiltä tikkurilaan nyt kilometri, kolme vai seitsemän... ööö...? Se ihminen oli... ööö... meitä vanhempi ja öö.. aika pitkä
Saisi tästä listasta varmaan vieläkin pidemmän, mutta tässä nämä ensimmäisenä mieleen tulevat asiat joissa olen huono. Missä sinä olet huono?
Tilattiin myös äitin kanssa Apassionata 2013 liput. Emme nyt ole muutamaan vuoteen käyneet showta katsomassa, joten nyt oli jo korkea aika lähteä sitä uudestaan katsomaan. Joitakin ottamiani Apassionata 2009 kuvia löytyy tämän (klik) postauksen lopusta! Kuka muu on ensivuonna lähdössä Apassionataa katsomaan?
Eiii ootteko oikeesti menos apassionataan! Mäki oisin nii halunnu mennä, oon aina halunnu, mut rn uskonu et kukaa tulis ku se on nii kallis:/
VastaaPoistaEssi(: tiiät varmaa kumpi:D
jooo, suunniteltii sitä jo aika pitkää ja nyt vasta saatii aikaseks hommaa liput :D lähet kans teijä äitin kaa? ku se on nii hieno show ettei haittaa vaikkei ookkaa kiinnostunu ratsastuksesta tai kauheesti ees hevosista. me oltii kerran pikkuserkkujen ja niiden äidin kanssa siellä, eikä toinen mun pikkuserkuista tykkää tai tiedä hevosista mitään - ja se tykkäs siitä showsta silti ! :)
Poista